50. Totuudenetsijä havahtuu

Niin kauan, kun Homo sapiens ('järkevä ihminen') on kävellyt maan päällä, hän on etsinyt totuutta. Hän on etsinyt maailmasta jotain, johon voisi varmasti luottaa. Hän on etsinyt kestävää perustaa, joka olisi kaikkina aikoina vakaa, eikä alituisessa muutoksessa ajan vaikutuksesta. Hän on etsinyt ajattoman totuuden paljastavaa menetelmää, joka kykenisi puolueettomasti ja riittävällä varmuudella erottamaan todellisuudesta sen, mikä siinä on ajatonta, pysyvää ja ikuisesti totta pelkän hetkellisen ja harhauttavan sijaan. Totuudenetsijä etsii totuutta, sillä selkeimpinä hetkinään hän on oivaltanut kaiken kärsimyksen olevan seurausta harhasta, ja että vasta aidosti kestävän perustan löytäminen totuudesta voisi tuoda ihmiselle kokonaisvaltaisen vapautuksen myös kärsimyksestä.

Totuudenetsijää kiinnostaa nimensä mukaisesti vain totuus, eikä totuus voi koskaan olla mitään aikaan sidottua, suhteellista tai muutokselle alisteista. Totuus ei voi koskaan olla mitään väliaikaista. Totuus ei voi olla vain hetken totta ja jonain toisena hetkenä jotain toista, vaan sen mikä on totta, täytyy olla totta aina ja ikuisesti, eikä aito totuudenetsijä voi tyytyä mihinkään vähempään. Totuudenetsijä – sanan varsinaisessa merkityksessä – on kiinnostunut vain todellisuuden ajattomasta tasosta. Hän on kiinnostunut ainoastaan siitä, mikä todellisuudessa on ikuisesti totta.

Matematiikka on kautta aikojen ollut totuudenetsijän tärkein työkalu. Matematiikassa totuudenetsijää kiehtoo paitsi sen universaali ja ajaton luonne, myös matemaattisen tradition kriittinen ankaruus ja looginen järkiperäisyys. Matematiikka on ajaton järjen kieli. Se on ainoa ihmisen tuntemista kielistä, jolla on mahdollista ilmaista asioita täsmällisesti ja tarkasti ilman pelkoa tulkintojen vääristymisestä aikojenkaan kuluessa. Myös luonnon kirja on kirjoitettu matematiikan kielellä. Niinpä totuudenetsijä on valinnut työkalukseen matematiikan, sillä jos ihminen tulisi joskus löytämään alituisesti muuttuvan aistitodellisuuden taustalta jotain ikuista, muuttumatonta ja vakaata, olisi matematiikan kieli ainoa tapa kirjata se ylös niin, että tuo tieto voisi säilyä ja välittyä vääristymättömänä aikakausienkin yli.