73. Napoleon Bonaparte ja ranskalaiset tiedemiehet

Toukokuussa 1798 Napoleon Bonaparte nousi maihin Egyptissä tarkoituksenaan valloittaa maa ja lopettaa Britannian vaikutusvalta alueella. Egyptin alue oli strategisesti ratkaisevan tärkeä Ranskalle. Valtaamalla Egyptin Ranska hallitsisi Lähi-idän kauppaa ja voisi luoda perustan tulevalle laajentumiselle itään. Mukanaan Napoleonilla oli paitsi 35 000 miehen vahvuinen armeija, myös laaja tutkija-, taiteilija-, insinööri- ja tiedemiesjoukko, jonka oli määrä tehdä Egyptissä tutkimuksia, kunhan armeija oli ensin saanut tilanteen maassa vakautetuksi. Napoleonin oli määrä kartoittaa ja tutkia Egyptin muinaismuistoja, maan nykykulttuuria, luontoa ja maantiedettä valistuksen ajan hengessä. Siviiliasiantuntijoiden avustuksella Egypti oli tarkoitus muuttaa nopeasti nykyaikaiseksi kansakunnaksi valistuksen ihanteiden mukaisesti. Yhdistämällä tieteellisen retkikunnan osaksi sotilaskampanjaansa Napoleon loi itsestään kuvaa edistyksellisenä hallitsijana, jolla oli korkeammat henkiset päämäärät kuin vain pelkkä sotiminen ja vallan tavoittelu.

Napoleonin moderni armeija löi mennen tullen Egyptiä hevosin ja sapelein hallinneet Mamelukit niin sanotussa Pyramidien taistelussa, ja niin Egypti oli taivutettu Ranskan vallan alaisuuteen. Napoleon asettautui Kairoon ja ryhtyi välittömästi pystyttämään ranskalaista hallintoa. Tiedemiehet lähetettiin töihin piirtämään karttoja ja dokumentoimaan maan muinaismuistoja.

Pyramideille saapuessaan ranskalaiset tiedemiehet hämmästyivät oivaltaessaan kuinka syvälle hiekan ja kivijätteen alle Gizan pyramidien perusta oli hautautunut. Pyramidin kaikkien sivujen esiin kaivaminen olisi ollut liian suuri urakka. Niinpä ranskalaiset päättivät kaivaa esiin vain pyramidin pohjoiskulmat, mitä tarkoitusta varten he järjestivät avukseen 150 paikallista työmiestä. Sillä välin kun perustusten kaivuutyöt olivat käynnissä pyramidin pohjoissivulla, jäi ranskalaisille kosolti aikaa tutustua pyramidin sisäiseen käytäväjärjestelmään. Sisätilojen tutkimusta tosin hankaloitti yhä lisääntyneet ja alati aggressiivisemmaksi käyneet lepakot sekä äärimmäisen huono ilmanlaatu.

Ranskalaiset laskeutuivat kuilutunnelin pohjalle, mutta totesivat työskentelyolosuhteet siellä mahdottomiksi hengitysilman puutteen ja lepakoiden suuren määrän vuoksi. Lisäksi he vierailivat Davisonin kammiossa, missä he mittasivat lepakon lannan korkeudeksi nyt 28 senttimetriä. Ehkäpä kiinnostavin ja kauaskantoisin ranskalaisten tekemä havainto pyramidin sisällä liittyi pyramidissa havaittuun erikoislaatuiseen kaikuun. Pyramidin sisäosien akustiikkaa tutkiakseen ranskalaiset laukaisivat kiväärin suuressa salissa. Laukauksen aiheuttama jylinä ei kuitenkaan jäänyt vain suureen saliin, vaan aiheutti vaimean jälkikaiun, joka eteni syvemmälle pyramidin rakenteisiin ja jatkui siellä kauan, ikään kuin etäinen ukkosen jyrinä. Kaiku sai ranskalaiset pohdiskelemaan toistaiseksi tuntemattomien kammioiden olemassaolon mahdollisuutta. Tätä havaintoa lukuun ottamatta Napoleonin retkikunnan suorittama pyramidien sisäosien tutkimus jäi tuloksiltaan varsin laihaksi. Pyramidin ulkopuolella suoritettu tutkimus kantoi sen sijaan sitäkin runsaampaa hedelmää.

Kaivettuaan Suuren pyramidin pohjoiskulmien perustukset esiin, ranskalaiset havaitsivat pyramidin rakennetun äärimmäisen tasaisen ja huolellisesti viimeistellyn kivilaatoituksen perustalle. Sekä koillis- että luoteiskulmista ranskalaiset löysivät perustuksiin kaivetut noin 50 senttimetrin syvyiset istukat, joiden ilmeisenä tarkoituksena oli toimia syvennyksenä pyramidin kulmakiville. Nyt ranskalaisilla oli vihdoin käytössään kaipaamansa kiintopisteet pyramidin mittasuhteiden määrittämiselle. Vaikka täsmällisten mittausten tekeminen oli mahdotonta pyramidin sivuja peittävän paksun hiekkakerroksen vuoksi, kykenivät ranskalaiset antamaan ensimmäisen kelvollisen likiarvon pyramidin pohjaneliön sivun pituudelle. He päätyivät tulokseen 230,902 metriä. Likiarvo pyramidin korkeudelle saatiin mittaamalla pyramidin jokainen kivikerros alhaalta aina huipulle asti. Näin pyramidin alkuperäiseksi korkeudeksi arvioitiin noin 144 metriä.

Ranskalaiset tutkijat totesivat pyramidin sivujen olleen suunnattu hämmästyttävän suurella tarkkuudella pääilmansuuntien mukaan. Lisäksi he huomasivat Gizan pyramidialueen pituuspiirin sijaitsevat hyvin tarkasti Niilin suistoalueen keskikohdassa. Pyramidin pituuspiiri jakoi suistoalueen keskeltä kahteen osaan siten, että pyramidin sijaintia ympyrän sektorin keskipisteenä käyttämällä koko suistoalue asettui täydellisesti 45 asteisen sektorin sisään. Välimeren rannikko asetti luonnolliset rajat sektorin sivujen pituuksille, jotka olivat lähes täsmälleen yhtä pitkät. Kun käytämme tuloksen tarkistamiseen nykyaikaista Google Earth -karttatyökalua, voimme todeta sektorin läntisen sivun pituudeksi noin 182 450 metriä ja itäisen sivun pituudeksi 182 830 metriä. Sivujen pituudet vastaavat toisiaan noin 99,8 prosentin tarkkuudella.

Ranskalaisten mukaan oli hyvin epätodennäköistä, että tämänkaltainen symmetrinen kauneus oli pelkkää sattuman seurausta. Gizan pyramidialueen paikka vaikutti tarkoin harkitulta. Tutkimusryhmän johtajana oli nuori kartantekijä, insinööri ja arkeologi Edme-François Jomard. Jomard tunsi tarkoin antiikin Kreikan klassikot ja tiesi muun muassa Platonin, Herodotuksen ja Diodoruksen nimenneen Egyptin matematiikan ja geometrian syntykodiksi. Niin Platon, Solon kuin Pythagoraskin matkustivat Egyptiin opiskellakseen matematiikkaa ja geometriaa. Historian kirjoissa antiikin Kreikka esitettiin yksiselitteisesti tieteenfilosofian alkukotina, mutta Jomard kyseenalaisti tämän näkemyksen ja epäili suuren osan tuosta tiedosta olleen alkujaan egyptiläistä alkuperää.

Ranskalaiset tekivät myös laskelmia Suureen pyramidiin tarvittujen kivien määrästä. Kävi ilmi, että Gizan pyramideihin käytetyllä kivimäärällä olisi voinut rakentaa metrin leveän ja kolme metriä korkean kivimuurin ympäri koko Ranskan valtakunnan maarajojen. Tämä ajatus teki sotilaskoulutuksen saaneeseen Napoleoniin arvatenkin suuren vaikutuksen.

Kun tiedemiehet lopulta palasivat Egyptistä Ranskaan, käski Napoleon heidän koostaa kaikesta hankkimastaan tiedosta yksityiskohtaisen esityksen. Työ kesti liki neljännesvuosisadan ja tuotti yhdeksänosaisen teossarjan.

Merkittävin ranskalaisten tekemä yksittäinen löytö oli kuitenkin niin sanottu Rosettan kivi. Rosettan kivi on kivipaasi, joka löytyi sattumalta armeijan linnoitustöiden yhteydessä Rosettan kaupungista Pohjois-Egyptistä. Löydetty kivisteela oli ainutlaatuinen siinä mielessä, että siihen oli kaiverrettu sama teksti kolmella eri kirjaimistolla ja kahdella eri kielellä. Steelan ylin osa muodostui muinaisegyptiläisestä hieroglyfikirjoituksesta. Sen jälkeen sama asia ilmaistiin muinaisegyptiksi demoottisin kirjaimin, ja lopuksi vielä kreikaksi kreikkalaisin kirjaimin. Rosettan kivi muodostui ratkaisevaksi tekijäksi muinaisegyptiläisen hieroglyfikirjoituksen selvitystyössä. Viimeiset hieroglyfikirjoituksen osaajat olivat näet kadonneet maailmasta yhdessä faaraoiden ajan Egyptin kanssa oletettavasti jo kauan ennen ajanlaskun alkua. Otollisesta lähtökohdasta huolimatta tehtävän ratkaiseminen oli yllättävän hankalaa ja vaati aikaa jopa yli kaksikymmentä vuotta. Ratkaisun esteenä oli pitkään antiikin kirjallisten lähteiden myötä syntynyt virheellinen käsitys siitä, että hieroglyfikirjoitus perustui symboliseen kuvakirjoitukseen. Vuonna 1822 nuori ranskalainen Jean-Francois Champollion kykeni kuitenkin osoittamaan, että kuvakirjoituksen sijaan hieroglyfit symboloivat foneettisia merkkejä, tarkalleen ottaen konsonantteja. Vasta tämän ratkaisevan oivalluksen myötä muinaisegyptin tutkimus lähti todelliseen nousukiitoon. Lukemattomat siihen saakka mykkinä ja käsittämättöminä pysytelleet tekstit alkoivat yhtäkkiä avautua tutkijoille. Tästä oivalluksesta alkoi muinaisegyptin tutkimuksen kultakausi, jonka kiihkein vaihe kesti koko 1800-luvun lopun ja huipentui Tutankhamonin haudan löytämiseen tasan sata vuotta myöhemmin vuonna 1922.