Elämä ilmentää jo aivan alkeellisimmissakin ilmenemismuodoissaan valtavan monimutkaista järjestystä ja älykkyyttä siitäkin huolimatta, vaikka älyttömässä, tiedostamattomassa ja sokean sattuman täyteisessä maailmankaikkeudessa järjestyksellä ei pitäisi olla mitään erityisasemaa epäjärjestykseen verrattuna. Pikemminkin päin vastoin: luonnontieteellinen tutkimus on osoittanut, että näkyvä maailmankaikkeus ja kaikki tuntemamme luonnonlait tukevat kaikin tavoin entropiaa, eli alati lisääntyvää hajetta ja epäjärjestystä, eikä ainoatakaan sellaista luonnonlakia tai luonnollisten lakien muodostamaa mekanismia tunneta, joka selittäisi korkeasti järjestäytyneiden, tietoisten ja älykkäiden biologisten elämänmuotojen syntymän ja kehityksen. Silti biologista elämää kuitenkin esiintyy ja on olemassa. Mistä oikein on kysymys?
Jokainen elollinen olento ilmentää luonnontieteelle selittämätöntä, näkymätöntä ja tuntematonta voimaa, joka yksilöi sen tarkkarajaiseksi yksilölliseksi organismiksi ja estää entropian lakeja toimimasta tuon voimakentän vaikutuspiirissä. Kutsumme tätä näkymätöntä voimaa elämänvoimaksi.
Elämänvoima ilmenee elämänmuodoissa paitsi tietoisuutena, myös huikean korkealuokkaisena älykkyytenä, sillä se kykenee muodostamaan pienen pienistä aineen osasista valtavan nerokkaita ja monimutkaisia biokemiallisia rakenteita, jotka oppivat paitsi säilömään informaatiota, myös monistamaan ja siirtämään sitä eteenpäin sukupolvelta toiselle, vieläpä kaiken aikaa uudistuen, kehittyen ja jalostuen entisestään. Tämän älykkään elämänvoiman täytyy olla jatkuvasti tietoinen paitsi sisäisesti kaikkien solujensa tilasta, myös kehonsa ulkopuolisen ympäristön tilasta, sillä jos jokin uhkaa järkyttää organismin sisäistä tai ulkoista hyvinvointia, täytyy sen osata puolustautua tai vaihtaa sijaintiaan kyetäkseen ylläpitämään elämälle suotuisat olosuhteet vallitsevina myös jatkossa. Tämänkaltainen havainnointi- ja säätelymekanismi on merkki havainnoivasta tietoisuudesta ja sellainen on jokaisessa elämänmuodossa aina läsnä riippumatta sen kehitystasosta.
Kaikki tunnettu elämä muodostuu soluista. Solu on eräänlainen elämän perusyksikkö maapallolla. Alkeellisimpia eläviä olentoja ovat yksisoluiset bakteerit, joita mahtuu useita satoja tuhansia yksilöitä tämän tekstin yhden pisteen suuruiselle alueelle. Pienuudestaan huolimatta jokainen niistä on erillinen ja yksilöllinen eliö, jolla on oma aineenvaihduntansa ja joka voi aistia, liikkua, lisääntyä ja kehittyä itsenäisesti. Jokaista yksisoluista olentoa ympäröi solukalvo, joka erottaa eliön ympäristöstään ja muodostaa tarkkarajaisen suojatun ympäristön itselleen – siis eräänlaisen mikrokosmoksen kaaoksen keskelle. Solun sisällä elämä voi ilmentää korkeampaa järjestystä paikallisesti ja ylläpitää elämälle suotuisia olosuhteita ulkopuolella vallitsevasta kaaoksesta huolimatta.
Elämänvoima on ainoa aistitodellisuudessa havaittava voima, joka kykenee uhmaamaan kaaoksen ja entropian valta-asemaa ajassa ja tilassa. Niin kauan, kun elämänvoima on biologisessa olennossa läsnä, kumoaa sen vaikutus kaikki entropian lainalaisuudet, mutta välittömästi sillä hetkellä, kun elämänvoima poistuu biologisen organismin ruumiista, alkaa ruumis hajota entropian lakien vaikutuksesta. Elämänvoima kykenee kumoamaan entropian universaalit lainalaisuudet pelkällä läsnäolollaan omalla vaikutusalueellaan ja korvaamaan ne paikallisesti korkeammalla järjestyksellä ja älykkyydellä – mikä on selvä merkki elämänvoiman kaaosta korkeammasta alkuperästä.
Elämänvoiman vaikutusalue on tarkkarajainen. Yksisoluisten olentojen tapauksessa se rajautuu yksisoluisen olennon solukalvoon. Monisoluisten olentojen tapauksessa elämänvoiman vaikutusalue käsittää lukemattomista yksittäisistä soluista koostuvan olennon koko kehon. Jokin aineen rakenteessa tiedostaa kuulumisensa tai kuulumattomuutensa elämänvoiman vaikutuspiiriin. Mikäli yksittäinen aineen osanen kuuluu elämänvoiman vaikutuspiiriin, eivät kaikkeudessa vallalla olevat entropian lainalaisuudet enää päde siihen, vaan ne korvautuvat paikallisesti elämänvoiman ylläpitämällä korkeammalla järjestyksellä ja älykkyydellä.
Mistä tämän kaltainen tieteelle näkymätön tietoinen elämänvoima sitten voi olla peräisin? Mistä voi olla peräisin voima, joka kykenee paikallisesti kumoamaan jopa kosmisen järjestyksen piiriin kuuluvat entropian ajattomat lainalaisuudet ja luomaan materiasta korkeasti järjestyneitä, korkeaa tietoisuutta, älykkyyttä ja henkisyyttä ilmentäviä biologisia olentoja, joiden korkeimmat ilmentymät, ihmiset, kykenevät kohoamaan jopa itsetietoisuuteen asti ja ilmentämään tuota samaa korkeampaa kosmista järjestyksen- ja kauneudentajua myös omassa elämässään.
Tutkijat etsivät tietoisen elämänvoiman lähdettä hermostosta ja aivoista, mutta tietoinen elämänvoima ei rajoitu vain hermostoon – vaikka ilmeneekin ihmisaivojen kautta itsetietoisuutena. Tietoinen elämänvoima on vahvasti läsnä jo heti ensimmäisissä ja alkeellisimmissa elämänmuodoissa ja ilmenee lukemattomissa sellaisissakin biologisissa organismeissa, joilla ei ole käytännössä lainkaan aivosolukkoa tai hermostoa. Niinpä tietoinen elämänvoima ei ole vain pelkkä hermoston tuottama ominaisuus, vaan pikemminkin päinvastoin: tietoinen elämänvoima tulee ensin ja ohjaa myös biologisten olentojen hermoston kehitystä.
Elämän ja evoluution muodostama biologinen organismi on eräänlainen käyttöliittymä, jonka keinoin pisara järjestävän periaatteen elämänvoimaa ja tietoisuutta kytkeytyy osaksi aikaa ja tilaa. Mitä kehittyneempi biologinen käyttöliittymä, sitä suurempaa potentiaalia tietoinen elämänvoima kykenee ajassa ja tilassa ilmentämään. Ihmisessä tietoinen elämänvoima kykenee nousemaan oman ajallisen, tilallisen ja kulttuurillisen identiteettinsä yläpuolelle ja saavuttamaan ajattoman näkijän perspektiivin – mikä myös on korkein saavutettavissa oleva henkinen perspektiivi ajassa ja tilassa. Tähän palaamme tarkemmin myöhemmin.
Yhdessä kaikki elolliset olennot muodostavat maapallon pinnalle niin sanotun elämänkehän, joka on kaikkien yksilöllisten ja toisistaan erillisten elämänmuotojen muodostama tasapainoinen kokonaisuus. Kokonaisuutena se toimii täydellisessä sisäisessä harmoniassa kuin yksi elollinen organismi.
Elämän alkeellisimmilla tasoilla monet alkukantaiset bakteerit ja eliöt voivat olla jopa tuhansia kertoja yksittäisiä aivosoluja pienempiä ja yksinkertaisempia. Silti ne ovat elollisia olentoja, jotka ovat varsin tietoisia omasta kehostaan ja ulkoisesta ympäristöstään. Lajikokonaisuutena ne täyttävät kriittistä tehtävää koko planetaarisen ekosysteemin kannalta esimerkiksi ylläpitämällä maaperän uusiutumiskykyä ja elinvoimaisuutta, tasapainottamalla äärimmäisen tärkeää ja monimutkaista meriekosysteemiä, tai vaikkapa vain edesauttamalla kaikkien elollisten olentojen kehojen ruumiinsisäisessä ekosysteemissä muun muassa ruuansulatusta ja ravintoaineiden imeytymiskykyä.
Yksisoluiset eliöt muodostavat perustan kaikelle elämälle maapallolla. Ilman yksisoluisia eliöitä kaikki elämä maapallolla lakkaisi. Niinpä jo pienistä pienimmät ja yksinkertaisimmat eliöt ilmentävät kaikessa olemisessaan ja tekemisessään saman aikaisesti paitsi alhaisempaa paikallista tietoisuutta ja älykkyyttä, myös kokonaisuutta ylläpitävää ääretöntä tietoisuutta ja älykkyyttä. Ne vastaavat paitsi pienimpien osakokonaisuuksien sisäisen tasapainon ja toimintakyvyn ylläpidosta, mutta auttavat osaltaan myös jokaista pienempää osakokonaisuutta liittymään osaksi yhtä suurta planetaarista ekosysteemiä ja sen korkeampaa tasapainoa ja älykkyyttä. Tulevaisuudessa tulemme yhä enenevässä määrin näkemään, kuinka mikrobeja käytetään muun muassa proteiinin ja lääkeaineiden tuotantoon tai esimerkiksi neutralisoimaan ympäristömyrkkyjä tai hajottamaan muoveja. Yleisesti ottaen mikrobeissa piilee valtava tulevaisuuden potentiaali.
Kokonaisuutena maapallo on ikään kuin yksi valtava elollinen organismi, jonka elämänkehän tasapainon ylläpitäjinä erilaisilla bakteereilla, sienillä, levillä ja lukemattomilla muilla vastaavilla alemman tietoisuuden tason elollisilla organismeilla on aivan keskeinen merkityksensä. Kaikki ne toimivat yhden ja saman tietoisen elämänvoiman alaisuudessa, ja yhdessä ne muodostavat planeetan pinnalle tasapainoisena ja harmonisena kokonaisuutena toimivan elämänkehän.
Myös ihminen on osa tätä samaa kokonaisuutta siitäkin huolimatta, vaikka ei itse sitä ymmärtäisi, saati myöntäisi. Myös ihminen ilmentää kaikessa olemisessa ja tekemisessä paitsi alhaisempaa ajallista ja paikallista tietoisuutta ja älykkyyttä – josta hän myös itse on varsin tietoinen – myös korkeampaa universaalia tietoisuutta ja älykkyyttä, jonka olemassaolosta hänen ei tarvitse olla edes tietoinen ja jonka olemassaolon hän voi jopa kieltää. Näin korkeamman ajattoman itsetietoisuuden alapuolelle syntyy alhaisempi ajallisen itsetietoisuuden taso, jossa ajaton 'minä olen' saa ylleen ajallisen minuuden naamion.
Ajaton 'minä olen' tarvitsee ajallista ja rajallista minuutta ollakseen, kokeakseen ja toimiakseen yksilönä ajassa ja tilassa, joten ajallisessa naamiossa ei sinänsä ole mitään väärää tai pahaa. Ruumiillinen hahmo ja ajallinen identiteetti ovat välttämätön osa olemassaolon kokemusta. Ajallinen minuus täytyy vain osata tiedostaa ja tunnistaa alemmaksi minuudeksi, jottei ajallinen minuus ja siihen kuuluva alhaisempi älykkyys saisi ylivaltaa ajattoman minuuden ja ajattoman älykkyyden ohitse. Ihmisen täytyy tiedostaa ja tunnistaa oma todellinen alkuperänsä, ettei ajallinen saisi ylivaltaa ajattoman ohi, ja ettei hän taantuisi alhaisemman olemassaolon tasolle.
Sekä ajalliseen että ajattomaan minuuteen viitataan termillä 'minä olen', mutta vain toinen näistä viittauksista osoittaa ajattomaan, ehdollistumattomaan ja persoonattomaan tietoisuuteen: ainoaan alkuperäiseen ja todelliseen minuuteen. Vain todellinen 'minä olen' on yhtä kuin ajaton totuus ja elämä. Tuo toinen 'minä olen' on sen sijaan ajalle ja kuolemalle alisteinen – pelkkä hetkellinen aikaan, kulttuuriin ja geeneihin sidottu maski. On olemassa miljardeja kasvoja, mutta vain yksi ajaton 'minä olen' – vain yksi ajaton elämänvoima, jonka alkuperä on kaikilla sama.