71. Länsimaisen pyramiditutkimuksen pioneerit: John Greaves ja Isaac Newton

Vasta kun renessanssi löi kunnolla läpi Euroopassa, alkoi todellisten pyramidien järjestelmällinen tutkimus jälleen kiehtoa monia tieteen eturivin edustajia. Ensimmäinen maininnan arvoinen tutkija Al Mamunin jälkeen lienee 36-vuotias brittiläinen matemaatikko ja astronomi John Greaves, joka lähti tutkimusmatkalle Gizaan vuonna 1638. Hän oli suorittanut opintonsa maineikkaassa Oxfordin yliopistossa ja opetti geometriaa Lontoossa Gresham Collegen geometrian professorina. Al Mamunin tavoin John Greaves oli kiinnostunut Gizan suuren pyramidin mittasuhteista, sekä sen rakentamisessa käytetyistä mittayksiköistä. Yhä edelleen eli vahvana uskomus, että todellisten pyramidien rakentamisessa käytetty mittayksikkö pohjautui universaaliin mittastandardiin (Universal Standard of Measure), joka oli jollain tavoin synkronoitu maapallon mittasuhteiden ja joidenkin raamatussa ilmoitettujen mittojen kanssa.

Mittayksikön mysteeriä tutkiakseen John Greaves matkusti Egyptiin vuonna 1638. Paikan päällä hän tapasi nuoren Italialaisen Tito Livio Burattinin, joka oli tullut Egyptiin täsmälleen samoissa aikeissa kuin Greaveskin. Burattinin matkan oli rahoittanut puolalainen jesuiittapappi isä Athanasius Kircher, joka kävi aktiivista kirjeenvaihtoa katolisen kirkon kotiarestiin tuomitseman Galileo Galilein kanssa. Galileo oli aiemmin tutkinut muun muassa heiluriliikettä ja todennut heilurin värähtelyajan pysyvän vakiona riippumatta heilahduksen laajuudesta. Tämän pohjalta Burattini pyrki löytämään sellaisen heilurin pituuden, jonka heilahdus puolelta toiselle kestäisi tasan yhden sekunnin, ja joka tunnissa heilahtaisi puolelta toiselle tasan 3600 kertaa. Tällaisen heilurin pituus olisi Burattinin mukaan oivallinen universaalin mittajärjestelmän perusta. Myöhemmin Burattini kuitenkin luopui hankkeestaan oivallettuaan, että tasamittainen heiluri heilahteli eri tavoin riippuen siitä, heilahteliko se korkealla vuoristossa lähellä päiväntasaajaa vai lähellä meren pintaa maapallon napa-alueella. Heilurin heilahdus oli toisin sanoen riippuvainen maapallon vetovoimasta, joka vaihteli mittauspaikasta riippuen. Nykyisin voimme tarkistaa heiluriyhtälöä hyväksi käyttäen Burattinin kaavaileman metrin tarkan pituuden. Burattinin laskennallinen metri erosi nykymetristä vain noin 0,6 senttimetriä.

Kun Greaves ja Burattini lähestyivät pyramidin sisälle johtavan käytävän suuaukkoa, alkoi pyramidin sisältä vyöryä ulos valtavia lepakkoparvia. Pahimman lepakkomyrskyn laannuttua miehet laukaisivat varmuuden vuoksi vielä pistoolinsa käytävän oviaukolla pelotellakseen loputkin lepakot ulos. Kun lepakoita ei enää tullut, alkoi laskeutuminen varsinaiseen käytäväjärjestelmään. Lepakoiden jälkeensä jättämä haju oli lähes sietämätön. Päästyään nousevan käytävän suuaukolle, miehille kävi nopeasti selväksi, ettei pääsy tunnelin maanalaiseen osaan ollut enää mahdollista. Al Mamunin miehet olivat käyttäneet laskevan tunnelin alaosaa irtokivien kaatopaikkana kaivaessaan nousevaa tunnelia graniittisten sulkukivien ohitse noin kahdeksan vuosisataa aikaisemmin. Tie käytävän maanalaiseen osaan oli siis auttamatta tukossa, eikä sen avaamiseen ollut niissä olosuhteissa mitään mahdollisuuksia. Niinpä miesten oli jatkettava suoraan ylöspäin johtavalle käytävälle. Suureen saliin saavuttuaan miehet päättivät vierailla ensin kuningattaren kammiossa, mutta lepakoiden jälkeensä jättämä haju oli niin sietämätön ja ilma niin huonoa, etteivät miehet kyenneet pysyttelemään siellä pitkään.

Suuren salin ja kuninkaan kammion mittaus ja tutkimus sujuivat sen sijaan suotuisemmissa olosuhteissa. Aivan erityisesti Greavesin silmiin pisti työn erinomainen laatu. Olipa kyse sitten suuren salin taidolla hiotuista kalkkikiviseinistä tai kuninkaan kammion saumattomista graniittikivipinnoista – työn jälki oli aina silmiinpistävän virheetöntä. Palatessaan kuninkaan kammiosta takaisinpäin miehet havaitsivat, että käytävää reunustavasta kivetyksestä puuttui pala aivan suuren salin sisäänkäynnin läheltä. Aukko sijaitsi alhaalla käytävän länsipuolella ja siitä lähti tunneli alaspäin. Greaves laskeutui kuilutunnelia alaspäin noin 20 metriä, mutta tässä vaiheessa ilma oli käynyt jo niin huonoksi ja lepakoita oli niin paljon, etteivät miehet katsoneet voivansa jatkaa enää syvemmälle. Ennen poislähtöään Greaves kuitenkin pudotti vielä soihtunsa kuilun pohjalle varmistuakseen siitä, ettei kuilu ollut pohjaton.

Miehet suorittivat runsaasti mittauksia myös pyramidin ulkopuolella. He muun muassa kiipesivät Suuren pyramidin huipulle ja laskivat matkalla kaikki kivikerrokset tehden laskelmiensa perusteella omat arvionsa pyramidin korkeudesta. Tarkkojen arvojen määrittäminen oli tuolloin kuitenkin vielä mahdotonta johtuen pyramidin perustukset peittävästä yli kymmenen metrin paksuisesta hiekka- ja kivikerroksesta.

Ennen kotiin paluutaan Greaves luovutti mittavälineensä Burattinille, joka jäi alueelle jatkamaan mittauksia ja tutkimuksia. Kotiin palattuaan John Greaves nimitettiin Oxfordin yliopiston astronomian professoriksi ja hän kirjoitti tutkimuksistaan raportin nimeltä Pyramidographia (1646). Greavesin mittaukset otettiin tiedemaailmassa kiitellen vastaan. Tutkimuksiinsa vedoten Greaves päätteli muinaisilla egyptiläisillä olleen sellaista matemaattisgeometrista tietoa, joka sivistyneeltä maailmalta oli ollut vuosituhansia unohduksissa.

Greavesin tutkimuksen pohjalta Isaac Newton kirjoitti myöhemmin oman tutkielmansa Suuren pyramidin rakentamisessa käytetystä mittajärjestelmästä. Tutkimus tunnetaan nimellä: A Dissertation upon the Sacred Cubit of the Jews and the Cubits of the several Nations: in which, from the Dimensions of the greatest Egyptian Pyramid, as taken by Mr. John Greaves, the ancient Cubit of Memphis is determined.

Newton kehitteli tuolloin painovoimateoriaansa, jota testatakseen hänen tarvitsi tietää maapallon tarkka ympärysmitta. Syystä tai toisesta hän oli vakuuttunut siitä, että Gizan Suuren pyramidin rakentamiseen käytetyn mittayksikön pituus oli johdettu suoraan maapallon mittasuhteista. Niinpä pyramidin rakentamiseen käytetyn kyynärän pituuden tuntemisen oli määrä auttaa Newtonia myös painovoimateorian viimeistelyssä.

Tutkimuspaperissaan Newton esitti, että Gizan Suuri pyramidi kätki sisäänsä kaksi eri mittayksikköä, joista ensimmäinen oli arkinen ja yleisesti tunnettu kyynärä, joka oli pituudeltaan noin 20,63 tuumaa (noin 52,4 senttimetriä), sekä pyhä ja salattu kyynärä, jonka pituus oli noin 25 tuumaa (noin 63,6 senttimetriä).

Palaamme Newtoniin ja hänen mittayksiköihinsä uudestaan vielä hieman myöhemmin tässä esityksessä.