Mikäli pyramidien sijainti aavikolla todella noudattaa matemaattisgeometrista suunnitelmaa, tulisi sellaisen ilmetä myös kaikki todelliset pyramidit käsittävässä Suuressa pohjapiirroksessa. Gizan ja Dahshurin pohjapiirrosten pohjalta voimme ennakoida Suuren pohjapiirroksen ilmentävän ainakin joitain seuraavista piirteistä:
1. Odotamme mittaustulosten ilmentävän pituuksia, jotka koostuvat matemaattisesti merkityksellisistä suhdeluvuista (tasaluvuista tai neliöjuurista) ja niiden kertoimista joko metreissä tai kyynärissä. Olemme törmänneet tähän ilmiöön aiemmin sekä Gizassa että Dahshurissa. Gizassa pohjapiirroksen leveys, pituus ja lävistäjä edustivat lukujen √2,√3 ja √5 tuhatkertoja kyynärissä. Dahshurin pohjapiirroksen leveys puolestaan oli luvun 1 tuhatkerta kyynärissä ja pituus luvun √5 tuhatkerta metreissä.
2. Odotamme mittaustulosten ilmentävän metrin ja pyramidikyynärän yhtäaikaista käyttöä esimerkiksi siten, että pohjapiirroksen yksi sivu ilmaistaan merkityksellisenä metrimittana samaan aikaan kun toinen sivu ilmaistaan merkityksellisenä kyynärämittana. Näin tapahtui aiemmin jo Dahshurissa, jossa pohjapiirroksen leveys oli merkityksellinen tasaluku 1 000 kyynärää samaan aikaan, kun pohjapiirroksen pituus oli luvun √5 tuhatkerta metreissä (√5 x 1 000 = 2 236 metriä). Sama ilmiö metrin ja kyynärän yhtäaikaisesta käytöstä on havaittavissa myös Rainer Stadelmannin löytämän lakikiven mittasuhteissa, jossa lakikiven korkeus on ilmaistavissa merkityksellisenä tasalukuna metreissä (1 metri) samalla kun lakikiven pohjaneliön piirin pituus on merkityksellinen tasaluku kyynärissä (12 kyynärää).
3. Mikäli Suuren pohjapiirroksen sivujen pituudet ilmentävät merkityksellisiä matemaattisia suhdelukuja, odotamme niiden esiintyvän samansuuntaisella tarkkuudella, jota Gizan ja Dahshurin pohjapiirrokset ilmentävät. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 99,9 % (tai sitä korkeampaa) tarkkuutta.
Ehtojen asettamisen jälkeen aloitamme Suuren pohjapiirroksen piirtämisen Gizan ja Dahshurin pohjapiirrosten määrittämien ulkorajojen mukaan. Suuren pohjapiirroksen itälänsisuuntainen leveys asettuu noin 99,98 % tarkkuudella 8 000 metriin (15 278,8 kyynärää), mikä vastaa hypoteesiimme merkityksellisestä tasaluvusta metreissä.
Pohjapiirroksen pohjoiseteläsuuntaista pituutta määrittäessämme törmäämme kuitenkin erikoiseen ja ennalta arvaamattomaan ilmiöön. Pohjapiirroksen pituus on hyvin tarkasti 40 000 kyynärää, mutta vain jos käytämme eteläisenä tähtäyspisteenä 5. pyramidin koilliskulmaa oletusarvoisen kaakkoiskulman sijaan. Kun teemme näin, tulee pohjapiirroksen pituudeksi noin 99,92 % tarkkuudella 40 000 kyynärää (20 944 metriä). Pohjapiirroksen lävistäjästä tulee puolestaan jopa noin 99,97 % tarkkuudella √5 x 10 000 = 22 360,68 metriä pitkä, mutta vain sillä edellytyksellä, että valitsemme tähtäyspisteeksemme 5. pyramidin luoteiskulman.
Ilmiö paljastuu systemaattiseksi: Taitepyramidin kaakkoiskulma määrittää Dahshurin pohjapiirroksen etelä- ja itärajan, taitepyramidin koilliskulma määrittää Suuren pohjapiirroksen etelä- ja itärajan ja taitepyramidin luoteiskulma määrittää Suuren pohjapiirroksen lävistäjän. Arkkitehti on tehnyt taitepyramidista pohjapiirrosten kulmakiven, jonka jokaisella kulmalla on oma mittaustekninen tarkoituksensa. Taitepyramidin lounaiskulmalle ei löydy itsestään selvää tähtäyskohdetta, mutta jos mittaamme taitepyramidin lounaiskulman ja 1. pyramidin luoteiskulman välisen etäisyyden, saamme siitäkin noin 99,94 % tarkkuudella √5 x 10 000 = 22 360 metriä. Vain pyramidin kulmapisteisiin tähdätyt janat tuottavat tarkat mittaustulokset.
Lopputulos ylittää kaikki odotukset, mutta tekee sen ennakoimattomalla tavalla. Yhtäkkiä kaikki huomio kiinnittyy taitepyramidiin. Taitepyramidi nousee erikoisasemaan pohjapiirrosten mittasuhteiden määrittelyssä. Suurista etäisyyksistä huolimatta mittaustulokset ovat erittäin tarkkoja. Suuren pohjapiirroksen pohjoiseteläsuuntaista liki 21 kilometrin pituista janaa vedettäessä virhettä kertyy vain noin 16 metriä (99,92 % tarkkuus). Keskimäärin mittaustulokset ovat kuitenkin vielä tätäkin tarkempia. Esimerkiksi pohjapiirroksen lävistäjää mitattaessa tarkkuus on jopa 99,97 % luokkaa eli vain noin 6 metriä koko 22 360 metrin matkalla. Otettaessa huomioon pyramidien ja pohjapiirrosten valtavat mittasuhteet ja mitattavien pisteiden väliset huimat etäisyydet, virhettä ei käytännössä ole lainkaan.
Jotta meille ei jäisi epäilystäkään pohjapiirroksen suunnitelmallisuudesta, Suuren pohjapiirroksen pituuden ja leveyden välinen suhde tuottaa erittäin tyylikkäästi teemaan sopivan, ympyrän geometriasta tutun kultaisen suhdeluvun likiarvon:
40 000 / 15 278,84 = 2,618
Kuten jo kirjasarjan ensimmäisestä osasta muistamme, 1. pyramidin mittasuhteet on valittu siten, että ne soveltuvat yhtä aikaa sekä ympyrän geometrian että kultaisen suhdeluvun ilmentämiseen. Kuinka ollakaan, juuri nimenomaan suhdeluku 2,618 liittää sekä ympyrän geometrian että kultaisen suhdeluvun yhteen. Likiarvo 2,618 on ensimmäinen yhteinen nimittäjä kultaisen suhdeluvun ja ympyrän geometrian välillä ja se on ilmaistavissa kolmen desimaalin tarkkuudella niin kultaisen suhdeluvun kuin ympyrän geometriankin kautta:
φ² = 2,6180339887… ≈ 2,618
τ(5/12) = 2,617993878… ≈ 2,618
Gizan pohjapiirros, Dahshurin pohjapiirros ja Suuri pohjapiirros sekä niiden keskeisimmät mittasuhteet samassa kuvassa. Kokonaisuudesta on löydettävissä 8 janan pituutta, jotka kaikki esittelevät meille jonkin matemaattisesti merkityksellisen suhdeluvun joko metreissä tai kyynärissä tai yhtäaikaisesti molemmissa. Myös Suuren pohjapiirroksen pituuden ja leveyden välinen suhde ilmentää harkintaa ja tarkoituksenmukaisuutta, sillä se muodostaa suhdeluvun: τ(5/12) eli φ² ≈ 2,618 ja sen myötä rakentaa sillan ympyrän geometrian ja kultaisen suhdeluvun välille.
Yhteenvetona toteankin, että Suuri pohjapiirros täyttää ja jopa ylittää kaikki ne ehdot ja odotukset, jotka sille ennalta asetimme. Määrittelimme kaikkiaan kolme pohjapiirrosta, joista löysimme kaikkiaan kahdeksan merkityksellistä janan pituutta. Tulosten virhemarginaali on erittäin pieni. Kaikki mittaustulokset täsmäävät keskimäärin yli 99,9 prosentin tarkkuudella. Mittaukset osoittavat todellisten pyramidien asemoinnin noudattavan systemaattista suunnitelmaa. Todelliset pyramidit eivät ole sattumanvaraisesti sijoiteltu, vaan niiden sijainti on tarkoin harkittu. Näitä pyramideja ei suunniteltu erikseen, eri aikoina tai eri arkkitehtien toimesta, vaan ne muodostavat yhden eheän kokonaisuuden, joka on yhden arkkitehdin luomus.
Koska kaikki Suuressa pohjapiirroksessa vaikuttaa ilmentävän matemaattista tarkoituksenmukaisuutta, jään miettimään arkkitehdin ratkaisua piirtää Suuri pohjapiirros 5. pyramidin koilliskulman kautta kaakkoiskulman sijaan. Näin piirrettynä Suuri pohjapiirros rajaa Dahshurin pohjapiirroksesta 1 000 x 362 kyynärän suuruisen suikaleen ja jättää sen Suuren pohjapiirroksen ulkopuolelle.
Taitepyramidin pohjaneliön sivun pituudeksi mainitaan lähdekirjallisuudessa tasan 362 kyynärää, mutta jos miellämme taitepyramidin sivun pituuden vain noin 0,2 kyynärää eli noin 10 senttiä lyhyemmäksi eli √5φ x 100 = 361,803 kyynäräksi, monet palaset loksahtavat kohdalleen. Mikäli taitepyramidin sivun pituus on √5φ x 100 = 361,803 kyynärää, silloin pohjaneliön lävistäjän pituudeksi tulee tasan:
kyynärää. Näin pyramidiarkkitehtuurista paljastuisi jälleen kerran luku φ² eli 2,618, mikä vaikuttaisi olevan pyramidiarkkitehdille erityisen mieluinen suhdeluku.Arkkitehdin tyyliin kuuluu selvästikin metrin ja kyynärän tarkoituksellinen rinnakkainen käyttö, mutta myös numeroilla leikittely. Jos unohdamme hetkeksi mittayksiköt ja katsomme pelkkien numeroiden välistä suhdetta, niin sivun pituus 361,803 muodostaa matemaattisesti varsin tyydyttävän jakosuhteen Dahshurin pohjapiirroksen pituuden 2 236 kanssa:
Onko taitepyramidin pohjaneliön sivun pituus todella suunniteltu √5φ x 100 kyynäräksi, vai onko oikea pituus sittenkin 362 kyynärää? Eroa näiden tulkintojen välillä on vain noin 10 senttimetriä, joten spekulaatio asian suhteen on täysin turhaa. Oma tulkintani asian suhteen on sama kuin Suuren pyramidinkin tapauksessa. Aivan kuten 1. pyramidi, myös taitepyramidi tuottaa tutkijalle samanaikaisesti monia matemaattisesti kiinnostavia oivalluksia, jotka kaikki ovat tutkimisen arvoisia. Yhden oikean tulkinnan sijaan voimme tehdä monia matemaattisesti kiinnostavia tulkintoja.