75. Gizan Suuri pyramidi ja maailman vanhin rautaesine

Suuren pyramidin kuninkaan kammioista lähtevien ja ulos johtavien kanavien avaaminen ja puhdistaminen kivijätteestä oli työläs prosessi, jota suoritettaessa ei juurikaan säästelty räjähdysaineita. Dynamiittiarkeologian arveluttavasta luonteesta huolimatta Howard-Vysen johtama tutkimusryhmä teki erään Gizan Suuren pyramidin hämmästyttävimmistä esinelöydöistä.

Toukokuun 26. päivänä 1837 Howard Vysen avustaja J. R. Hill oli raivaamassa eteläisen kuninkaankammion ulostuloaukkoa lähes 80 metrin korkeudessa pyramidin eteläisellä sivustalla, kun hän löysi pyramidin perusrakenteen muodostavan kivetyksen alta noin 26 senttimetriä pitkän ja 8,6 senttimetriä leveän litteän rautalevyn, joka painoi noin 750 grammaa ja jonka paksuus oli suurimmillaan noin 0,4 senttimetriä. Esine löytyi kahden uloimman kivikerroksen alta eteläisen kanavan suuaukon läheltä. Se sijaitsi niin syvällä pyramidin perusrakenteessa kivien alla, ettei se ollut voinut joutua sinne jälkikäteen, vaan sen täytyi olla peräisin jo pyramidin rakentamisen aikakaudelta. Rautalevy oli paikoin ruostunut ja ruostuneisiin kohtiin oli jäänyt painaumia pyramidin perusrakenteen muodostavien kalkkikivien nummuliittisistä kuvioista, mikä osoittaa rautalevyn olleen puristuksissa kivien välissä hyvin pitkiä aikoja. Nummuliittinen kalkkikivi on varsin yleistä Egyptin maaperässä. Se on kalkkikiveä, joka sisältää silminnähtävissä olevia pyöreitä fossiilimuodostumia.

Howard Vyse lähetti rautalevyn British Museumiin tarkempia tutkimuksia varten. Asiantuntijat perehtyivät näytteeseen huolellisesti ja totesivat rautalevyn olevan todennäköisimmin peräisin Suuren pyramidin rakentamisen aikakaudelta. Muun muassa erittäin tunnettu ja arvostettu arkeologi Flinders Petrie tutki rautalevyä vuonna 1881. Tutkimustensa perusteella hän lausui, ettei löydä yhtään järkevää perustetta epäillä, etteikö kyseessä olisi pyramidin rakentajien jälkeensä jättämä esine: “No reasonable doubt can therefore exist about its being really a genuine piece used by the Pyramid masons”. Erityiseksi tämän esinelöydön tekee sen sopimattomuus vallalla olevaan historialliseen viitekehykseen, jonka mukaan vastaavan tasoista rautaa kyettiin valmistamaan vasta vuosituhansia myöhemmin.

Vuonna 1903 H. R. Hall kirjoitti tutkielman rautalevystä, jossa hän totesi:

” The fact that iron was known to, and used by, the Egyptians over 2,000 years before it came into use in Europe is very remarkable, and it is hard to square with current theories, but it is a fact.”

Suomennettuna:

“Se tosiasia, että rauta tunnettiin ja että sitä myös käytettiin egyptiläisten toimesta jo yli 2 000 vuotta ennen kuin se tuli Euroopassa käyttöön on varsin huomionarvoista. Tätä on vaikea saada istumaan osaksi nykyisiä teorioita, mutta silti se on tosiasia.”

Työstetyn raudan löytyminen syvältä Suuren pyramidin rakenteesta on yksi monista Suuren pyramidin tutkimuksen myötä esiin nousseista selittämättömistä mysteereistä. Nykykäsityksen mukaan egyptiläiset oppivat työstämään rautaa vasta noin 1 300 eaa., joten pyramidin rautaesinelöytö on noin 1 500 vuotta aikaansa edellä.

Vuonna 1989 rautalevyn reunasta leikattiin parin gramman suuruinen pala moderneja laboratoriotutkimuksia varten. Tutkimuksissa paljastui, että rauta oli hyvin puhdasta. Sitä oli työstetty kuumentamalla ja takomalla, ja se koostui useista päällekkäin taitetuista kerroksista, mikä on tyypillistä asiantuntevalle raudan työstämiselle. Raudan kemiallinen tutkimus paljasti myös, että raudan kuumentamiseen oli käytetty hiiltä. Raudasta ei löytynyt nikkeliä, joka on tyypillistä meteoriittiraudalle. Niinpä raudan alkuperä oli todennäköisesti tavallisessa rautamalmissa – ei siis meteoriittiraudassa, kuten osa tutkijoista oli epäillyt. Raudasta ei myöskään löytynyt kuparia mikä puolestaan osoitti, ettei kyse ollut kuparin sulatuksen sivutuotteena syntyneestä raudasta, vaan rautaa valmistettiin raudan itsensä tähden. Rautalevyssä havaittiin myös pieniä kultajäämiä, jonka arveltiin tarkoittavan sitä, että levy saattoi olla alun perin päällystetty kullalla. Raportin lopuksi todettiin modernin metallurgisen tutkimuksen yhdessä arkeologisen tutkimusaineiston kanssa osoittaneen vahvasti sen, että kyseinen rautalevy oli valmistettu samoihin aikoihin Gizan Suuren pyramidin kanssa, ja että kyseessä oli todennäköisesti eräs maailman vanhimmista koskaan löydetyistä ihmisen valmistamista rautaesineistä.

Vuonna 1993 rautalevystä otettiin uusi pala ja se tutkittiin nyt uuden tutkimusryhmän toimesta. Tutkimus vahvisti edellisen tutkimuksen tulokset muilta osin oikeiksi, mutta tällä kertaa ei löydetty minkäänlaisia merkkejä kultajäämistä. Lisäksi tutkimusryhmä totesi, että esinelöytöä vastaava raudanvalmistustaito opittiin Arabiassa ja Euroopassa vasta keskiajalla – siis reilusti yli 3 000 vuotta Suuren pyramidin rakentamisen jälkeen. Raudan valmistus edellyttää erittäin korkeaa lämpötilaa, joka voidaan saavuttaa vain erikoisvalmisteisessa polttokammiossa hiiltä polttamalla siten, että samalla varmistetaan tasaisesti virtaavan happirikkaan ilmavirran puhallus tulipesään. Raportin mukaan raudan työstäminen edellyttää sellaista pitkälle kehittynyttä tietotaitoa, jota lähes 5 000 vuoden takaisilla egyptiläisillä ei nyky-ymmärryksen mukaan voinut olla olemassa.