Analemman muoto saadaan selville teräväkärkisen obeliskin piirtämää varjoa seuraamalla. Obeliski kiinnitetään vakaalle alustalle paikkaan, johon auringon tiedetään paistavan esteettömästi ympäri vuoden etelän suunnasta. Koejärjestelyn on pysyttävä muuttumattomana kokonaisen vuoden ajan. Auringon paistaessa obeliski muodostaa varjon, jonka huippupiste merkitään muistiin täsmällisesti samaan kellonaikaan joka päivä – tai niin usein kuin mahdollista – kokonaisen vuoden ajan.
Johtuen maapallon kiertoradan epäkeskisyydestä suhteessa aurinkoon, aurinko toisinaan edistää ja toisinaan jätättää niin sanottua keskiaurinkoaikaa, mikä ilmenee obeliskin piirtämän varjon sivuttaisliikkeenä. Sivuttaisliikkeen ohella varjo liikkuu vuodenaikojen mukana jatkuvasti myös pystysuunnassa. Kesällä aurinko paistaa korkealta ja talvella vastaavasti hyvin matalalta. Tämä on seurausta maapallon akselin kaltevuudesta kiertorataansa nähden. Näiden ilmiöiden yhteisvaikutuksesta aurinko piirtää taivaalle kahdeksikkoa muistuttavaa analemma-kuviota, jolle silmiinpistävää on (etenkin pohjoisilla leveysasteilla) talvisen silmukan suuruus kesäiseen silmukkaan verrattuna. Keväällä ja syksyllä janat leikkaavat toisensa, mikä muodostaa silmukoiden solmukohdan. Näin auringon vuodenkierrosta voidaan johtaa analemma-kuvio, jota käytämme nyt runkona metafyysisen perusjärjestyksen havainnollistamiseen.
Totuuden ja tiedon hierarkia aurinkoperusteisen symbolikuvaston kehyksissä. Lähtökohtaisesti hierarkiassa on kolme tasoa: absoluutti, kosmos ja kaaos, mutta oheisessa esityksessä kaaos ja kosmos on edelleen jaettu kahteen osaan, joten tasoja on kaikkiaan viisi.
Totuuden ja tiedon hierarkia kuvaa ykseyden kolmea eri tasoa. Ylinnä on absoluutti: kaiken käsittävä ykseys, korkein totuus, kaiken näkyvän ja näkymättömän alkulähde. Absoluuttia symboloi aurinko. Absoluutti on myös jokaisen elollisen olennon perimmäinen olemus: elämän ja tietoisuuden lähde, alkuvalkeasta irronnut kipinä.
Absoluutin alapuolella sijaitsee obeliski, jota tarvitaan varjon piirtämiseen: metafyysisen perusjärjestyksen havainnollistamiseen. Obeliskin lakikivi voidaan mieltää prismaksi, jonka läpi absoluutista säteilevä valkea valo kulkee ja joka prisman läpi kuljettuaan hajoaa lukemattomiksi valon eri aallonpituuksiksi, muodostaen dualistisen vastakohtien maailman.
Kuviossa obeliskin kohdalla kulkee vaakatasossa katkoviiva. Vain katkoviivan alapuolinen todellisuus kuuluu inhimillisen ymmärryksen piiriin. Katkoviivan yläpuolinen todellisuus – absoluutti – on jotain, jota me perimältämme olemme, mutta jota emme voi koskaan täysin käsittää.
Kosmos käsittää analemman ylemmän silmukan. Se on lähtökohtaisesti piilotettu, salattu ja näkymätön todellisuuden taso. Se käsittää abstraktin lain ja järjestyksen, jonka ihminen voi tavoittaa vain järkensä ja henkensä keinoin. Kaaosta puolestaan edustaa alempi silmukka. Se on alhaisempaa ajallista alkuperää ja on suoraan aistein havaittavissa. Kosmos kuuluu ajattomuuden, korkeamman tiedon, totuuden ja järjestyksen piiriin. Kaaos puolestaan on kytketty aikaan – syntymän ja kuoleman kiertokulkuun – ja on ikuisen muutoksen tilassa.
Vuosituhansien ajan ihminen eli kaaoksen vallan alaisuudessa ja saattoi perustaa yhteiskuntansa vain ajalliselle perustalle. Viimeisten vuosisatojen aikana verho todellisuuksien välillä on kuitenkin väistynyt ja ihminen on päässyt kosketuksiin todellisuuden ajattoman tason kanssa. Tästä on seurannut ennen näkemätön kehitys ja kaaoksen vallan alaisuudesta vapautuminen. Yhteiskuntien perusta lepää silti yhä laajalti kaaoksen perustalla. Kestävä tasapaino ja hyvinvointi voidaan saavuttaa vasta kun ihminen erottaa ajattoman ajallisesta (kosmoksen kaaoksesta) ja perustaa yhteiskuntansa suoraan ajattomalle perustalle.
Totuuden ja tiedon hierarkia kuvaa ykseyden kolmea eri tasoa. Ylinnä on absoluutti: kaiken käsittävä ykseys, korkein totuus, kaiken näkyvän ja näkymättömän alkulähde. Absoluuttia symboloi aurinko. Absoluutti on myös jokaisen elollisen olennon perimmäinen olemus: elämän ja tietoisuuden lähde, alkuvalkeasta irronnut kipinä.
Absoluutin alapuolella sijaitsee obeliski, jota tarvitaan varjon piirtämiseen: metafyysisen perusjärjestyksen havainnollistamiseen. Obeliskin lakikivi voidaan mieltää prismaksi, jonka läpi absoluutista säteilevä valkea valo kulkee ja joka prisman läpi kuljettuaan hajoaa lukemattomiksi valon eri aallonpituuksiksi, muodostaen dualistisen vastakohtien maailman.
Kuviossa obeliskin kohdalla kulkee vaakatasossa katkoviiva. Vain katkoviivan alapuolinen todellisuus kuuluu inhimillisen ymmärryksen piiriin. Katkoviivan yläpuolinen todellisuus – absoluutti – on jotain, jota me perimältämme olemme, mutta jota emme voi koskaan täysin käsittää.
Kosmos käsittää analemman ylemmän silmukan. Se on lähtökohtaisesti piilotettu, salattu ja näkymätön todellisuuden taso. Se käsittää abstraktin lain ja järjestyksen, jonka ihminen voi tavoittaa vain järkensä ja henkensä keinoin. Kaaosta puolestaan edustaa alempi silmukka. Se on alhaisempaa ajallista alkuperää ja on suoraan aistein havaittavissa. Kosmos kuuluu ajattomuuden, korkeamman tiedon, totuuden ja järjestyksen piiriin. Kaaos puolestaan on kytketty aikaan – syntymän ja kuoleman kiertokulkuun – ja on ikuisen muutoksen tilassa.
Vuosituhansien ajan ihminen eli kaaoksen vallan alaisuudessa ja saattoi perustaa yhteiskuntansa vain ajalliselle perustalle. Viimeisten vuosisatojen aikana verho todellisuuksien välillä on kuitenkin väistynyt ja ihminen on päässyt kosketuksiin todellisuuden ajattoman tason kanssa. Tästä on seurannut ennen näkemätön kehitys ja kaaoksen vallan alaisuudesta vapautuminen. Yhteiskuntien perusta lepää silti yhä laajalti kaaoksen perustalla. Kestävä tasapaino ja hyvinvointi voidaan saavuttaa vasta kun ihminen erottaa ajattoman ajallisesta (kosmoksen kaaoksesta) ja perustaa yhteiskuntansa suoraan ajattomalle perustalle.