22.12.2019

66. Valistuksen projektin korkeimman periaatteen kirkastaminen


Tarkastellessani valistusajan korkeimpia henkisiä periaatteita, voin löytää selkeimpänä ja kirkkaimpana ohjenuorana järjen ja uskon erottamisen toisistaan. Valistuksen aikakauden suurimpiin oivalluksiin kuuluu ajattomien matemaattisluonnontieteellisten totuuksien ja muun järkiperäisen tiedon ja päätöksenteon erottaminen mielipiteille, tunteille ja uskomuksille tyypillisestä epävakaudesta ja irrationaalisuudesta, sekä pyrkimys toimia kaikissa tilanteissa mahdollisimman järkevästi korkeimman ja totuudellisimman saavutettavissa olevan tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Niinpä myös kaiken sen, mitä inhimilliseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tulee, tulisi noudattaa mahdollisimman korkeaa totuudellisuutta, viisautta ja järkeä.

Korkeimman järjen ja totuuden valossa onkin perusteltua kysyä, kuinka hyvin olemme valistusajan keskeisimmässä periaatteessa onnistuneet luovuttaessamme kaiken päätäntävallan paitsi omasta hyvinvoinnistamme, myös planeettamme hyvinvoinnista sellaisten kuvitteellisten, keinotekoisen ja reaalimaailman tosiasioista irrallisten uskoon perustuvien käsitteiden, sääntöjen ja lakien alaisuuteen, joita esimerkiksi raha, markkinatalous ja ikuisen talouskasvun ideologia edustavat.

Viimeistään tähän päivään mennessä jokaiselle järkevälle ihmiselle on täytynyt käydä jo selväksi, ettei globaali raha- ja talousjärjestelmä ole sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa; ettei sen logiikkaa ymmärrä täysin kukaan; ettei sitä hallitse kukaan; ettei kukaan osaa sitä ennustaa; että se on perimältään täysin keksitty ja kaoottinen mekanismi, joka ei lähtökohtaisesti ota millään tavoin huomioon elollisten olentojen hyvinvointia saati ympäristön kestokykyä tällä planeetalla, vaan ahnehtii loputtomasti lisää kuin muinaisten mytologioiden hirviö, joka kasvattaa aina kolme päätä yhden katkaistun tilalle ja jota kukaan ei kykene enää saamaan hallintaan. Mikä kummallisinta, tuo hirviö ei ole missään mielessä todellinen, vaan kaikki sen käyttämä valta ja voima on lähtöisin pelkästä uskostamme sen todellisuuteen. Raha on oman aikamme kyseenalaistamattomin uskonto. Omaa ymmärtämättömyyttämme olemme luoneet rahasta maailmaa hallitsevan kollektiivisen hirviön, joka ei ole todellinen, mutta joka silti tulee varsin konkreettisesti tuhoamaan meidät, ellemme kykene tekemään selvää eroa sen suhteen, mikä todellisuudessa on aidosti ja ajattomasti todellista, ja mikä vain ajassa syntynyttä uskon varassa toimivaa mielikuvituksen tuotetta. Totuuden tie on lopulta ainoa pelastukseen johtava tie, eikä se sisällä ajallisia ideoita.

On turha kuvitella, että raha ja markkinavoimat sisältäisivät itsessään jonkinlaisen sisäänrakennetun mekanismin, joka johdattaisi kaikki rahaperusteiset yhteiskunnat luonnollisesti ja omia teitään tasapainoiseen symbioottiseen vuorovaikutussuhteeseen ympäröivän luonnon kanssa – mikä pitkällä aikavälillä on selviytymisemme ainoa ehto tällä planeetalla. On turha kuvitella, että ihmiskunta voisi pitää kiinni rahan ja omaisuuden kaltaisista keinotekoisista käsitteistä ja kytkeytyä niiden kanssa osaksi korkeampaa järjestystä. On turha odottaa pelastusta mistään kaaoksessa syntyneestä ja kaaoksen alaisesta. On turha kuvitella, että kaaoksen perustalle rakentunut yhteiskunta voisi koskaan tuottaa ratkaisun ongelmaan, joka se itse perimältään on. Universumi ei tunnusta rahan ja talouden sääntöjä ja lakeja. Ne eivät ole todellisia. Niitä ei ole kirjattu kosmoksen ajattomaan järjestykseen, vaan ne ovat puhtaasti ihmisten luomia ajallisia käsitteitä. Ainoa tapa kytkeytyä osaksi korkeampaa universaalia älykkyyttä, on erottaa ajallinen ajattomasta ja kytkeytyä todellisuuteen ajattoman perustan kautta.

Viimeiset vuosisadat ovat teroittaneet luonnontieteellisen ymmärryksemme veitsenteräväksi. Jos perustaisimme nykytiedon ja -teknologian aikakaudella yhteiskuntamme alusta asti uudestaan, ei meidän enää tarvitsisi luoda yhteiskuntaamme rahajärjestelmän, saati muiden uskoon perustuvien ajatusrakennelmien varaan, vaan perustaisimme sen suoraan ajattomien luonnontieteellisten totuuksien ja niistä johdetun teknologian perustalle. Mitään rahajärjestelmän, markkinamekanismin, politiikan, juridiikan tai talouskasvun kaltaista sumuverhoa ei tarvita peittämään näkökykyämme siltä, kuinka inhimillisen hyvinvoinnin perusedellytykset todellisuudessa syntyvät. Yhteiskunnan toiminta muuttuu tällöin niin suoraviivaiseksi, yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi, että pieni lapsikin voi sen ymmärtää.

Yhtä vähän kuin mekaaninen koneisto tarvitsee mielikuvituksellisia koneen osia, yhtä vähän ajattoman luonnontieteen ja teknologian perustalle rakennettu yhteiskunta tarvitsee ajallisia instituutioita toimiakseen. Älykkään yhteiskuntasuunnittelun keinoin voimme valjastaa luonnontieteet poistamaan yhteiskunnista perustarpeiden niukkuuden ja sen myötä kaikki kieroutuneeseen ihmiskäytökseen kannustavat yhteiskunnalliset mekanismit.

Otimmepa minkä tahansa inhimillisessä mielessä tosiasiallisen hyvinvoinnin perusedellytyksen läheisempään tarkasteluun – koskipa se sitten puhtaan juomaveden jakelua, ruokahuollon järjestämistä, uusiutuvan energian talteen ottoa, asuntojen tuotantoa, liikenteen suunnittelua, vaatetuksen valmistamista, terveydenhuollon organisoimista, tietoliikenteen toteutusta, tai mitä tahansa muuta tosiasiallista perushyvinvointiimme liittyvää asiaa – on kyse lopulta aina varsin konkreettisista teknisistä kysymyksistä. Kaikki konkreettiset kysymykset ovat optimaalisimmin ratkaistavissa tieteellisin ja teknisin menetelmin; matemaattisen, luonnontieteellisen ja teknologisen optimoinnin kautta – siis puhtaan järjen keinoin. Niinpä luotamme järkeen, totuuteen, korkeaan koulutukseen ja yleissivistykseen, mutta ennen kaikkea luotamme järkevään, totuudelliseen ja totuutta arvostavaan ihmiseen.

Jos ryhmä korkeasti koulutettuja tieteilijöitä ja tutkijoita päättäisi perustaa huolellisesti suunnitellun, itsenäisen ja ulkomaailmasta täysin riippumattoman siirtokunnan keinotekoiselle mantereelle keskelle merta, saisivat he tuon siirtokunnan toimimaan moitteettomasti ja vieläpä täydellisessä tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa vain puhdasta tiedettä, teknologiaa ja järkeä hyväksikäyttäen. Tuossa siirtokunnassa kaikki yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeinen – siis elossapitojärjestelmän ylläpito ja huolto – kuuluisivat itsestään selviin, joskin mahdollisimman pitkälle automatisoituihin rutiinitoimenpiteisiin, jotka hoidettaisiin asiaankuuluvasti kaiken muun toiminnan ohella. Ajan suhdanteiden vaihtelulla ei olisi tämän yhteiskunnan toiminnan kannalta mitään vaikutusta. Kunhan vain aurinko paistaisi ja ajattomat luonnonlait toimisivat, jauhaisi ajaton yhteiskunta asukkailleen hyvinvointia tasaisesti ja varmasti kuin muinaisen mytologian myyttinen sampo.

Kaikki pysyy hyvin yksinkertaisena ja järkevänä niin kauan, kun pysyttelemme reaalimaailman tosiasioissa ja kohtaamme maailman juuri sellaisena, kuin se ajattomien luonnonlakien ja -mekanismien puitteissa on. Asiat alkavat vääristyä, muuttua monimutkaisiksi ja kadottaa ennustettavuuttaan samalla hetkellä, kun liitämme yhtälöön jotain, joka ei perustu mihinkään todelliseen. Yhtälön ratkaiseminen on mahdollista vasta sitten, kun yhtälöstä on supistettu pois kaikki ajalliset tekijät. Pienikin ripaus pilaantunutta ruokaa sekoitettuna kunnolliseen ruokaan kykenee pilaamaan koko annoksen. Sama periaate pätee myös ajallisten ja ajattomien totuuksien sekoittumiseen. Siksi kosmos on erotettava kaaoksesta. Puhtaat ajattomat totuudet on pidettävä visusti erillään alhaisemmista ajallisista totuuksista, aivan niin kuin pidämme hiekan erossa suolasta ja suolan erossa sokerista. On ensiarvoisen tärkeä ymmärtää mikä on ajattomasti totta, jotta välttyisimme rakentamasta mitään ajalliselle ja kestämättömälle perustalle.

Tehtävänämme ei ole haastaa luonnollista lakia ja järjestystä omilla keinotekoisilla laeillamme, vaan sulautua osaksi jo olemassa olevaa ikuista ja universaalia lakia ja järjestystä. Yhteiskunnan perusta täytyy siis laskea suoraan luonnontieteelliselle perustalle. Tällöin yhteiskunnan toiminnan tärkeimmäksi ja perustavalaatuiseksi perusperiaatteeksi tulee symbioottinen rinnakkaiselo ympäröivän luonnon kanssa. Näin kaiken yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohdaksi ja perustaksi muodostuu rikkumaton tasapainosuhde ympäröivään luontoon. Tehtiinpä yhteiskunnassa mitä tahansa, tehdään se aina ympäristön hyvinvoinnin lähtökohdista.

Kun yhteiskunnan perusta on laskettu onnistuneesti ajattomalle perustalle, voidaan sen päälle luoda ajallista lainsäädäntöä siinä määrin, kun korkeasti koulutettua väestöä ylipäänsä tarvitsee lainsäädännöllä ylhäältäpäin ohjailla. Pikemminkin puhuisin ohjeistuksesta, joka puolestaan perustuu huolella tutkittuihin tosiasioihin, joiden logiikan perusteluineen jokainen kansalainen kykenee tarvittaessa itsenäisesti tarkistamaan ja ymmärtämään. Ajattomassa yhteiskunnassa jokainen kansalainen on korkeasti koulutettu. Ajaton yhteiskunta on kuin yksi suuri yliopisto, jonka jokainen kansalainen on opiskelija ja jossa jokainen saa keskittyä täysipainoisesti ja kokonaisvaltaisesti omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ilman, että hänen tarvitsisi kantaa huolta toimeentulostaan. Yhteiskunta pitää huolen kansalaisistaan.