52. Kosmos

Edellisessä luvussa määrittelimme kaaoksen olevan kaikkea sellaista mikä on ajassa syntynyttä ja aikaan sidottua. Koska kaikki ajassa syntynyt on muutoksenalaista ja kaikki muutoksenalainen kestämätöntä, sopii kaaos erittäin huonosti tasapainoisen ja vakaan yhteiskunnan perustaksi. Tämän oivalluksen jälkeen ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää kosmos, joka edustaa todellisuuden ajatonta ja muuttumatonta olemuspuolta. Nykykielellä ilmaistuna puhumme siis matemaattisista luonnonlaeista.

Sen sijaan että rakentaisimme yhteiskuntamme kerta toisensa jälkeen ajallisten ja itse luomiemme hauraiden instituutioiden varaan, jotka kaaokselle ominaisesti ovat alttiita jatkuvalle epävakaudelle ja muutokselle, meidän tulisi oivaltaa, että maailmankaikkeus tarjoaa meille myös täysin vakaan ja muuttumattoman perustan, joka vain odottaa kytkeytymistämme sen osaksi. Se on vakaa ja luotettava todellisuuden perustaso, jolla on muuttumaton matemaattinen rakenne ja jonka tuntemusta kykenemme hyödyntämään tieteen ja teknologian keinoin. Vuosituhansiin ihmiskunnalla ei ollut tätä mahdollisuutta käytettävissään. Se on avautunut eteemme vasta aivan hiljattain tieteen ja teknologian kehityksen myötä.

Ennen Galilein ja Newtonin luonnontieteellisiä teorioita oli yleisesti ottaen hullua edes kuvitella, että todellisuuden taustalta voisi löytyä matemaattinen rakenne, puhumattakaan että ihminen voisi siitä mitään ymmärtää, saati että hän voisi rakentaa sen perustalle teknologiaa, joka konkreettisesti edistäisi ihmisten hyvinvointia ja vähentäisi työn määrää. Aistein havaittava entropian lakien alainen todellisuus ei suinkaan sisällä mitenkään itsestään selvää lupausta siitä, että näkyvän aistitodellisuuden taustalla vallitsisi jokin pysyvämpi ja korkeampi matemaattinen järjestys, joka olisi yhtäältä tyystin aistiemme ulottumattomissa, mutta toisaalta järkemme keinoin saavutettavissa, puhumattakaan siitä, että ihminen voisi jotenkin hyötyä tuosta tiedosta ja valjastaa sen avulla luonnon salaiset voimat omaan käyttöönsä. Kaikesta huolimatta näin lopulta kuitenkin tapahtui. Tieteen läpimurto aloitti matemaattisten luonnontieteiden ja teknologian aikakauden ja käynnisti ennen näkemättömän yhteiskuntien kehityksen ja elintason nousun. Näin ollen voimme puhua kahden rinnakkain toimivan todellisuudentason olemassaolosta. Alituisessa muutoksessa olevan aistitodellisuuden (kaaos) lisäksi todellisuus muodostuu myös perustavalaatuisemmasta järjestyksen tasosta (kosmos). Tämä kosminen järjestys on ainoa aidosti pysyvä ja muuttumaton osa todellisuuttamme, mutta koska olemme vasta aivan hiljattain saaneet kosketuksen tähän kauan piilossa pysytelleeseen todellisuuden tasoon, emme vielä täysin käsitä kuinka meidän tulisi siihen suhtautua. Emme myöskään ole vielä oivaltaneet sen täyttä potentiaalia. Emme ole vielä tulleet tietoisiksi siitä, että matemaattisen luonnontiedon paljastumisen myötä ihmiskunnalle on avautunut kokonaan uudenlainen mahdollisuus ihmisyhteiskunnan toiminnan järjestämiseen tyystin ilman monia esihistoriallista alkuperää olevia keinotekoisia instituutioita. Uuden yhteiskuntasuunnittelun turvin ihminen kykenee asettumaan tasapainoiseksi osaksi ekosysteemiä ilman että hänen tarvitsee luopua korkeasta elintasostaan. Kaikki tämä kuitenkin edellyttää kokonaan uudenlaista yhteiskunnallista ajattelua. Muutos ei ole mahdollinen jo olemassa olevaa yhteiskuntaa päivittämällä vaan edellyttää, että koko yhteiskunta suunnitellaan ja rakennetaan alusta asti uudestaan. Meidän on aloitettava kaikki alusta, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Mutta meidän ei tarvitse aloittaa tyhjästä, sillä käytössämme on kaikki vuosisatojen varrella keräämämme tieteellisteknologinen ymmärrys materian ja energian peruslainalaisuuksista.

Perusväittämäni on siis varsin yksinkertainen. Niin kauan, kun ihminen yrittää rakentaa yhteiskuntaa ajalliselle perustalle erilaisten ajallisten yhteiskunnallisten instituutioiden ja sopimusten varaan – ei hän tule koskaan saavuttamaan tasapainoista ympäristösuhdetta riippumatta siitä, kuinka kattavia yhteiskunnallisia sopimuksia tai kuinka laadukasta lainsäädäntöä hän onnistuu luomaan. Ajallinen perusta on väärä perusta. Kaikki ihmisen luomat lakijärjestelmät ja instituutiot kuuluvat ajallisen piiriin, eikä mikään ajassa syntynyt ole kestävässä sopusoinnussa kosmisen järjestyksen kanssa. Onnistumme vasta kun erotamme ajallisen ajattomasta ja rakennamme yhteiskuntamme suoraan ajattomalle perustalle. Meidän on toisin sanoen opittava erottamaan kosmos kaaoksesta.

Termit kaaos ja kosmos tulevat jo vuosituhansien takaa. Samoin idea kaaoksen ja kosmoksen erottelun tärkeydestä, joka on keskeisessä osassa eripuolilta maailmaa löytyvää maailmansyntyrunoutta. Niinpä luommekin seuraavaksi katsauksen kaaoksen ja kosmoksen käsitteiden historiaan.