76. John Taylor – pyramidiologian isä

John Taylor oli lontoolaisen kirjakauppiaan poika, London Observer -lehden toimittaja ja lahjakas harrastelijamatemaatikko ja astronomi. Vaikka hän ei eläessään astunut jalallaankaan Egyptin maaperälle, jätti hän silti lähtemättömän vaikutuksen pyramiditutkimuksen historiaan.

Howard-Vysen ja John Perringin julkaistessa muistiinpanonsa Egyptin matkaltaan, John Taylor oli jo noin 50-vuotias. Luettuaan Vysen ja Perringin teokset, hän vertasi tuoreita mittaustuloksia aikaisempien retkikuntien julkaisemiin mittaustuloksiin ja alkoi tutkia niiden pohjalta Suuren pyramidin matemaattista ja geometrista rakennetta. Taylor hämmästeli sitä, miksi pyramidiarkkitehti oli valinnut Suuren pyramidin nousukulmaksi nimenomaan 51,84 astetta huomattavasti loogisemman 60 asteisen säännöllisen suorakulmaisen kolmion geometrian sijaan. Luettuaan muun muassa Herodotuksen kuvauksia Suuren pyramidien tarkoin harkituista mittasuhteista, John Taylor tuli vakuuttuneeksi siitä, että pyramidin geometria oli toteutettu tarkoituksella juuri sellaiseksi kuin se oli. Suuri pyramidi oli ennen kaikkea matemaattisgeometrinen luomus, joka oli suunniteltu ilmentämään korkeampaa matemaattisgeometrista ymmärrystä.

John Taylor kykeni osoittamaan, että pyramidin korkeuden ja pohjaneliön piirin välinen suhde oli suurella tarkkuudella sama kuin ympyrän säteen ja kehän ympärysmitan välinen suhde. Gizan Suuren pyramidin geometria ilmensi toisin sanoen piin likiarvoa (3,141) hämmästyttävän suurella tarkkuudella. Vastaavaan piin likiarvon tarkkuuteen päästiin Euroopassa vasta keskiajalla. Ottaen huomioon, että kyseessä ei ollut mikä tahansa muinainen rakennus vaan nimenomaan itse Suuri pyramidi, joka ainoana antiikin seitsemästä ihmeestä oli säilynyt halki vuosituhansien aina nykyaikaan asti ja jonka mittasuhteisiin oli aina kerrottu kätketyn muinaisen korkeakulttuurin korkein matemaattisgeometrinen ymmärrys – kyse ei voinut olla vain sattumasta. Pyramidi oli aivan tarkoituksella suunniteltu ilmentämään ympyrän säteen ja ympyrän piirin välistä ajatonta suhdelukua π. Tämän lisäksi Taylor löysi Suuren pyramidin mittasuhteista myös yhteyden niin sanottuun kultaiseen suhdelukuun. Kaikki tämä oli kätketty pyramidin rakenteeseen niin tarkasti, että se tuntui lähes uskomattomalta. Silti se oli matemaattinen tosiasia. Taylor piti todennäköisenä myös sitä, että pyramidin rakentajan täytyi tuntea paitsi maapallon pyöreä muoto, myös sen tarkka ympärysmitta. Kaikki tämä oli Taylorin mukaan kätketty pyramidin mittasuhteisiin – ja kaikki se oli tehty tarkoituksella. Gizan Suuren pyramidin tarkoituksena oli säilyttää korkeaa matemaattishengellistä tietoa ja siirtää sitä tuleville sukupolville.

Uskonnollisena ihmisenä ja Raamatun kirjaimellisen tulkinnan kannattajana Taylor kuitenkin hylkäsi ajatuksen ihmiskunnan muinaisesta kultakaudesta ja sieltä peritystä korkeammasta matemaattisgeometrisesta tietotaidosta. Sen sijaan hän kehitti teorian, jonka mukaan pyramidin rakentajat eivät olleetkaan egyptiläisiä vaan juutalaisia, jotka toimivat jumalallisen innoituksen vallassa. Käsityksensä tueksi hän esitti muutamia Raamatun kohtia muun muassa Jesajan ja Jobin kirjoista. Lisäksi hän esitti myös, että pyramidin rakentajat olivat käyttäneet pituusyksikkönä pyramidituumaa, joka oli 1/25 Newtonin olettamasta "pyhästä kyynärästä" (noin 63,66 senttimetriä) jonka määrittämiseen oli Taylorin (ja Newtonin) mukaan käytetty maapallon sädettä (noin 6 366 metriä).

Vuonna 1859 John Taylor julkaisi teoksen The Great Pyramid: why was it built: & who built it. Tämä kirja käsitetään usein ensimmäiseksi pyramidiologiseksi teokseksi, minkä vuoksi John Taylor tituleerataan usein myös pyramidiologian isäksi. Pyramidiologiaan lasketaan kuuluvaksi puhtaan numerologisen ja metrologisen tutkimuksen lisäksi myös täysin pseudotieteellisiä suuntauksia, jotka ovat syntyneet tutkijoiden tarpeesta selittää pyramidien rakentamiseen ja geometriaan liittyviä selittämättömiä mysteerejä.

Taylorin kirja toimi suurena innoituksen lähteenä muun muassa Charles Piazzi Smythille, lahjakkaalle matemaatikolle ja astronomille, johon tutustumme tarkemmin seuraavassa kappaleessa.