78. Flinders Petrie

1820-luvulla tuli kuluneeksi tasan tuhat vuotta siitä, kun Al Mamun ensimmäisenä ihmisenä sitten pyramidin rakentajien pääsi laskevaa käytävää pidemmälle Gizan Suuren pyramidin käytäväjärjestelmään. Tämä tapahtui siis 820-luvulla – arabialaisen renessanssin kultakaudella. Sen jälkeen kului vielä yli puoli vuosituhatta ennen kuin renessanssin toinen aalto käynnistyi kunnolla Euroopassa. Sitä mukaa kun renessanssi heräsi Euroopassa, heräsi myös eurooppalaisten kiinnostus Egyptin pyramideja kohtaan. 1600-luvulta alkaen monet eurooppalaisen tiedemaailman eturivin edustajat antoivat oman panoksensa Gizan pyramidialueen tutkimukselle. Silti 1800-luvulle tultaessa kukaan ei ollut vielä suorittanut alueen järjestelmällistä mittaus- ja kartoitustyötä.

Englantilainen maanmittausinsinööri William Petrie oli seurannut Suuren pyramidin vaiheilla vellonutta keskustelua jo pitkään. Hän oli harmitellut Gizan pyramidialueella käyneiden tutkimusretkikuntien toisistaan poikkeavia mittaustuloksia sekä niistä poikinutta väittelyä. William Petrie oli päättänyt toteuttaa alueella niin perusteellisen mittauksen, ettei tutkijoiden tarvitsisi enää sen jälkeen spekuloida mittausten virhemarginaaleilla, vaan he voisivat keskittyä yksinomaan tulosten analysointiin. Tarkoitusta varten hän päätti suunnitella ja rakentaa itse kaikki tarvittavat mittalaitteet.

1880-luvulle saavuttaessa William Petrie oli kehitellyt mittalaitteistoaan jo yli kaksikymmentä vuotta. Sillä välin hänen lahjakas poikansa, Flinders Petrie, oli kasvanut jo aikamieheksi. Isänsä ohjauksessa hänestä tuli taitava maanmittaaja jo varsin nuorella iällä. Flinders Petrie osoitti nuoresta pitäen kiinnostusta arkeologiaa, matematiikkaa ja geometriaa kohtaan. Hän luki paljon ja oli tutustunut jo varhain erilaisiin mittajärjestelmiin ja niiden historioihin. Hän myös matkusteli laajalti ympäri Englantia tutkien vanhoja pyhiä paikkoja kuten muinaisia kivikehiä ja vanhoja kirkkoja sekä niiden arkkitehtuuria ja mittoja. Flinders Petrie kertoi syntyneensä arkeologiksi ja olleen arkeologi koko ikänsä. Hänen ensimmäinen varsinainen tutkimuksensa käsitteli Stonehengeä, Englannin Wiltshiressa sijaitsevaa megaliiteistä koostuvaa pronssikautista kivikehää, ja sen rakentamisessa käytettyä mittajärjestelmää. Tästä tutkimuksesta tuli myöhemmin Stonehengen tutkimuksen perusteos.

Luettuaan kolmetoistavuotiaana Piazzi Smythin Gizan Suurta pyramidia käsittelevän tutkielman, Flinders Petrie tuli vakuuttuneeksi siitä, että jos jokin kohde maailmassa ansaitsi tulla perusteellisesti tutkituksi ja mitatuksi, niin se olisi ehdottomasti Gizan pyramidialue. Häntä ja hänen isäänsä kiehtoi selvittää mitä kaikkia ajattomia hengenaarteita Gizan Suuren pyramidin suunnittelija oli pyramidinsa arkkitehtuuriin kätkenyt.

Marraskuussa 1880 26-vuotias Flinders Petrie, lähti laivalla kohti Egyptiä mukanaan monta laatikkoa isänsä huolella suunnittelemia ja valmistamia mittalaitteita. Isä, jonka oli alun perin pitänyt lähteä matkalle, koki poikansa jo itseään taitavammaksi ja itsensä liian vanhaksi pitkälle ja vaivalloiselle matkalle. Niinpä hän katsoi parhaaksi jäädä kotiin.

Saavuttuaan pyramideille joulukuussa 1880, Petrie päätti noudattaa asuinpaikan valinnassa perinteitä. Niinpä hän asettui asumaan siihen samaan kalliohautaan, jota jo Giovanni Caviglia, Howard-Vyse ja Piazzi Smyth olivat käyttäneet tukikohtanaan ennen häntä.

Flinders Petrien ensisijaisena tavoitteena oli mahdollisimman tarkan kolmiomittauksen toteuttaminen Gizan pyramidialueella. Hän perusti alueelle noin viisikymmentä eri mittausasemaa, joilta käsin hän suoritti äärimmäisen pikkutarkkoja mittauksia ja mittausten tarkistusmittauksia niin, että yhden aseman mittausrutiinin läpivieminen kesti tyypillisesti yhden kokonaisen päivän. Työn säntillisyys näkyi myös lopputuloksessa. Mittausvirhe oli enimmilläänkin vain noin tuuman neljäsosan luokkaa – valtaosassa tapauksia vielä huomattavasti tätäkin vähemmän. Petrie hämmästeli suuresti Gizan pyramidialueen rakentajien rakennustarkkuutta, jonka hän katsoi ylittävän kirkkaasti modernin rakennustarkkuuden.

Pyramidin sisäosien mittaukseen hän käytti isänsä valmistelemaa huipputarkkaa välineistöä, joka ylsi keskimäärin noin sadasosatuuman tarkkuuteen. Ennen mittausten aloittamista hän pesetytti kaikki pyramidin pääkammiot lepakoiden jätöksistä. Lisäksi hän palkkasi paikallista työväkeä avaamaan laskevan käytävän kivijätteestä mahdollistaakseen mittaukset myös maanalaisessa kammiossa. Sisäosien tutkimusta hankaloitti kuumuus ja huono ilmanlaatu, mikä oli seurausta kuninkaan kammiosta ulos johtavien kanavien uudelleentukkeutumisesta.

Mittaustulokset paljastivat laskevan käytävän olevan lähes viivasuora. Virhettä käytävän ensimmäisen viidenkymmenen metrin matkalla oli ainoastaan viisi millimetriä, ja koko 105 metrin matkallakin vain noin 63 millimetriä. Lisäksi pyramidi oli suunnattu lähes täydellisesti pääilmansuuntien mukaan. Laskeva käytävä osoitti suoraan kohti taivaannapaa ja Pohjantähteä. Tosin pyramidin rakentamisen aikoihin taivaannavan kiintotähtenä ei ollut Pohjantähti, vaan Lohikäärmeen tähdistön Thuban.

Mittaukset pyramidin sisäosissa vahvistivat ja tukivat Petrien käsitystä siitä, että pyramidin suunnittelija oli varsin tietoinen korkeammasta matematiikasta, sillä pyramidi ilmaisi sitä toistuvasti kaikissa mittasuhteissaan. Esimerkiksi kuninkaan kammion geometria ilmensi yhtaikaa sekä suorakulmaisen 3,4,5-kolmion geometriaa, mutta samalla myös 2, √5, 3-kolmion geometriaa. Pyramidissa oli niin huolella viimeisteltyjä huoneita ja tiloja, ettei niiden ilmentämä täsmällisyys ja tarkkuus ollut lainkaan selitettävissä yli 4 500 vuoden takaisin työkaluin ja menetelmin. Esimerkiksi Suuren pyramidin sarkofagia tutkiessaan Petrie totesi, ettei sileiden reunojen työstäminen graniittikiveen onnistunut ilman pitkälaippaisen ja timanttihampaisen kivisahan käyttöä. Sarkofagin ontoksi kovertamiseen tarvittiin puolestaan timanttiporaa, johon tuli kohdistaa vähintään kahden tonnin paine. Jonkin tuntemattoman teknologian keinoin muinaiset egyptiläiset kykenivät kuitenkin työstämään jopa dioriitin kaltaista äärimmäisen kovaa kivilajia yhtä helposti kuin savea. He valmistivat dioriitista patsaita, kaiversivat dioriittiin erittäin hienoja hieroglyfejä sekä valmistivat dioriittikivistä kasapäin paperinohuita kulhoja ja kuppeja. Vielä nykypäivänäkään emme tiedä kuinka tähän kaikkeen on pystytty vuosituhansien takaisen teknologian keinoin. Petrien sanoin: ”...their fine work shows the marks of such tools as we have only now reinvented.” Käännettynä: ”...työn hieno laatu osoittaa merkkejä sellaisten työkalujen käytöstä, joita olemme vasta hiljattain alkaneet keksiä uudelleen.”

Pyramidin ulkopuolella Petrie pyrki löytämään lisää pyramidin päällyskiviä alkuperäisiltä paikoiltaan useiden metrien paksuisen sorakerroksen alta. Tätä tarkoitusta varten hän palkkasi jälleen lisää paikallista työväkeä. Kaivaminen oli vaativaa ja toisinaan jopa vaarallista, sillä kaivannon reunoille nostetulla kivijätteellä oli taipumus vyöryä takaisin alas kaivannon pohjalle. Lopulta Petrie kuitenkin onnistui tavoitteessaan. Hän löysi alkuperäisiä päällyskiviä alkuperäisiltä paikoiltaan täysin ehjinä ja koskemattomina. Kukin päällyskivi painoi noin viisitoista tonnia. Ne olivat niin suuria, niin taidokkaasti viimeisteltyjä ja niin saumattomasti toistensa viereen aseteltuja, että tuntui lähes mahdottomalta uskoa niiden olevan peräisin ajalta ennen modernia teknologiaa.

Petrie mittasi päällyskivien välisten saumojen keskimääräiseksi paksuudeksi vain noin 0,5 millimetriä, mikä vastaa suurin piirtein ihmiskynnen paksuutta. Joka ikinen kivien välinen liitos oli tehty samalla tarkkuudella. Nykyaikana tiedämme, että tällaisen työn tarkkuuden saavuttaminen käsityönä on käytännössä täysin mahdotonta. Sellaiseen pystytään vain pitkälle kehittyneessä teollisessa tuotannossa. Laastikerros, joilla päällyskivet olivat toisiinsa sidotut, oli niin ohutta mutta silti niin kestävää, että kivet tuntuivat antavan helpommin periksi kuin itse laasti, jolla ne olivat toisiinsa sidotut. Päällyskivet oli aseteltu vieritysten siten, että yhdessä ne muodostivat suoran linjan, joka poikkesi vain noin kolme senttimetriä absoluuttisen suorasta linjasta koko 230 metrin matkalla.

Petrie onnistui paljastamaan myös erään hienovaraisen piirteen pyramidin rakenteesta, jonka taiteilijat olivat ikuistaneet tauluihinsa jo 1600-luvulta lähtien, mutta jonka selkeä havaitseminen mahdollistui kunnolla vasta lentokoneiden ja satelliittikuvien aikakaudella. Petrie näet huomasi, että vaikka pyramidin alin kivikerros muodostikin lähes täydellisen symmetrisen neliön, olivat sitä ylemmät kivikerrokset kuitenkin rakennettu tarkoituksellisesti pyramidin julkisivun keskikohtaa eli apoteemaa kohti hivenen kallistuviksi. Pyramidin jokainen julkisivu kallistui symmetrisesti sisäänpäin kohti julkisivun keskikohtaa noin kahdeksan senttimetriä jokaista kymmentä metriä kohden siten, että kallistuksen syvyys julkisivun keskikohdassa oli noin 94 senttimetriä. Tämä arkkitehtoninen yksityiskohta löytyy pyramidin jokaiselta sivulta ja on täysin tarkoituksellisesti suunniteltu ja toteutettu. Ilmiö on kuitenkin niin hienovarainen, että se on hädin tuskin silmin havaittavissa. Oikeassa valossa ja riittävän korkealta ilmasta käsin tarkasteltuna piirteet kuitenkin erottuvat selvemmin.

Lopputuloksen kauneus tuli laajan yleisön tietoisuuteen sattumalta, kun Brittiläisten ilmavoimien lentäjä P. R. C. Groves lensi Gizan pyramidialueen yli vähän ennen auringon laskua vuonna 1940. Suoraan lännestä paistavan auringon säteet saivat tämän arkkitehtonisen erityispiirteen piirtymään esiin pitkin pyramidin julkisivun keskilinjaa niin selvästi, että Groves päätti napata ilmiöstä valokuvan. Kuvassa apoteema piirtyy esiin ikään kuin se olisi viivoittimella vedetty. Nykyisin tämä piirre on todettavissa myös satelliittikuvista. Muissa todellisissa pyramideissa vastaavaa ilmiötä ei olla havaittu.

Petrie arvioi Suuren pyramidin sisältävän noin 2,3 miljoonaa kiveä keskimääräiseltä painoltaan noin 2 500 kilogrammaa ja keskimääräisiltä mitoiltaan noin 127 cm x 127 cm x 71,12 cm. Hän vahvisti oikeaksi Isaac Newtonin tekemän arvion pyramidikyynärän pituudesta (noin 20,63 tuumaa eli noin 0,524 metriä), mutta kielsi pyhän kyynärän olemassaolon (noin 25,025 tuumaa eli noin 0,6356 metriä) näytön puutteen vuoksi. Näin myös väitteet pyramidituuman olemassaolosta osoittautuivat paikkansapitämättömiksi. Samalla hän tuli katkaisseeksi siivet John Taylorin ja Piazzi Smythin lennokkaimmilta teorioilta. Petrien ansioksi lasketaan myös pyramidin korkeuden ja pohjaneliön pituuden ilmaiseminen luvuilla 280/440 kyynärää. Yleisesti ottaen Flinders Petrie arvioi Gizan Suuren pyramidin ilmentävän korkeampaa matemaattisgeometrista ymmärrystä niin täsmällisesti ja systemaattisesti, että katsoi sen olleen tarkoituksellista: "but these relations of areas and of circular ratio are so systematic that we should grant that they were in the builder's design".

Flinders Petrie työskenteli alueella vuosina 1880-82 ja julkaisi tutkimuksensa vuonna 1883 nimellä: The Pyramids and Temples of Gizeh. Teos saavutti laajaa arvostusta tiedemiespiireissä, minkä ansiosta hänet aateloitiin ja nimitettiin yliopiston dekaaniksi. Petrien mittaustulokset ovat kestäneet hyvin aikaa ja hänen töitään luetaan ja niihin viitataan yhä edelleen laajasti. Hänen työmenetelmänsä järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus toimivat esimerkkinä ja loivat perustan ja suuntaviivat nykyaikaiselle tieteelliselle arkeologialle. Nykyaikana Flinders Petrie tunnustetaan yleisesti modernin tieteellisen arkeologian isähahmoksi. Vuonna 1892 hänestä tuli Lontoon University Collegen egyptologian professori, jota virkaa hän hoiti yhtämittaisesti yli neljäkymmentä vuotta aina vuoteen 1933 asti.